Kaupunginhallitus
Pöytäkirja 30.03.2026/Pykälä 88

Kaupunginhallitus 30.03.2026 § 88  

Kaupunginhallitukselle on saapunut 5.3.2026 oikaisuvaatimus ja pyyntö asian uudelleen käsittelystä kaupunginhallituksen 12.1.2026 § 7 tekemään päätökseen. Kaupunginhallituksen alkuperäisessä päätöksessä, jossa on ratkaisu oikaisuvaatimus viranhaltijapäätökseen, muutoksenhakuohjeena on ollut valitusosoitus hallinto-oikeudelle, muutosta ei ole haettu ja päätös on saanut lainvoiman.

Kaupunginhallituksen päätöksestä 12.1.2026 § 7 ei ole voinut tehdä oikaisuvaatimusta, sillä päätös on koskenut oikaisuvaatimuksen johdosta annettua päätöstä. Oikaisuvaatimus on valituksen esivaihe. Päätöksestä on voinut valittaa hallinto-oikeudelle. Oikaisuvaatimus tulee jättää tutkimatta, koska kaupunginhallituksen 12.1.2026 § 7 tekemä päätös ei ole ollut oikaisuvaatimuskelpoinen.

Pyyntöä asian uudelleen käsittelyyn on perusteltu sillä, että päätöksen selostus osassa on todettu, ettei koripallon osumaa ole varmuudella näytetty. Uudelleen käsittelypyynnössä vedotaan siihen, että tapahtumalle on silminnäkijä, poliisi on todennut päätöksessä aidan olleen liian matala, rehtori on aloittanut prosessin aidan korottamiselle, kuntatekniikan päällikkö on yhdessä asianosaisen kanssa pidetyssä katselmuksessa todennut aidan liian matalaksi sekä siihen, että poliisin päätöksessä on todettu, ettei päätös tutkimatta jättämisestä vapauta mahdollisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Hakija on pyytänyt, että näiden uusien todisteiden valossa asia on käsiteltävä uudelleen ja hänelle on korvatta yhteensä 1 302,41 euroa aiemmin vaaditusti.

Hallintolain (423/2003) 50 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Itä-Suomen poliisilaitos on tehnyt uuden päätöksen tutkimatta jättämisestä 20.1.2026, jossa on kuultu silminnäkijää. Silminnäkijä on kertonut nähneensä jotain lentäneen koulun pihalta tielle ja mopon kuljettajan kaatuneen. Tapahtuman jälkeen silminnäkijä on havainnut esineen olleen koripallo. Silminnäkijä ei ole osannut kuitenkaan kertoa mihin pallo on osunut. Esitutkinta on lopetettu, koska asiassa ei ole tapahtunut rikosta.

Aiemman päätöksen pohjana on ollut jo tieto siitä, että pallo on karannut koripallokentältä ja päätöksen pohjana on ollut myös oletus siitä, että pallo on osunut mopoon, vaikka sille ei ole silminnäkijöitä esitettykään ja sitä ei ole pystytty varmuudella näyttämään. Lisäksi päätöksessä on myös todettu, että vahinko on tapahtunut, mutta se ei ole itsessään riittävä syy korvausvelvollisuuden syntymiselle. Uudella, aiemman päätöksen jälkeen ilmaantuneella silminnäkijän lausunto ei tuo esille mitään uutta, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asian käsittelyyn.

Uudelleen käsittelypyynnössä on myös vedottu siihen, että tutkinnan päätöksessä on todettu koulun ryhtyneen toimenpiteisiin aidan korottamiseksi. Väite on virheellinen, sillä koulun rehtori on ilmoittanut, että he eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin aidan korottamiseksi, koska kysymyksessä on ainutlaatuinen tapaus ja mahdollisuutta vastaavaan on pidetty todella vähäisenä. Tutkinnan päätöksessä esitetty toteamus aidan korkeudesta on arvionluontoinen eikä sillä ole sitovaa oikeudellista vaikutusta. Myöskään kuntatekniikan päällikön arviolla ei ole asiassa vaikutusta, sillä hän ei ole toimivaltainen viranomainen arvioimaan asiaa. Kysymyksessä ei ole myöskään ollut hallintolain 38 §:n mukainen katselmus.

Aidan korkeus on arvioitu jo aiemmin tapahtuman jälkeen toimivaltaisen viranomaisen, rakennusinsinöörin, vs. kiinteistöpäällikön sekä liikunnanopettajan toimesta ja sen on arvioitu olevan riittävä. Myös koulun rehtori on todennut, että tekninen ja liikuntatoimi ovat aiemmin ja tapauksen jälkeen katsoneet, että paikka hyvä ja turvallinen eikä puutteita ole löytynyt. Kaupunginhallituksella on ollut tieto aiempaa päätöstä tehdessä aidan korkeudesta, joka ei ole muuttunut, eikä siten kyseessä ole uudesta ja merkityksellisestä seikasta.

Hakija on lisäksi vedonnut tutkinnan päätökseen siltä osin, että siinä on todettu, ettei päätös vapauta mahdollisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Koska poliisi ei ole toimivaltainen viranomainen käsittelemään tai tutkimaan korvausvelvollisuutta, on tämä kyseinen vakioluonteinen fraasi kirjattu päätökseen. Kyseinen fraasi on ollut myös aiemmassa 4.9.2025 tehdyssä tutkimatta jättämispäätöksessä. Kyseinen päätös on ollut kaupunginhallituksella oheismateriaalina aiempaa päätöstä tehdessään, joten kysymyksessä ei ole hallintolain tarkoittama uusi selvitys, jolla voisi olla vaikutusta asian ratkaisuun.

Selvyyden vuoksi vielä todettakoon, että vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Vaikka vahinko on syntynyt, vaaditaan korvausvelvollisuuden syntymiseen jokin peruste. Kyseessä on tapahtumaketju, jonka tutkinnan päätöksessäkin on todettu olevan poikkeuksellinen eikä ennalta-arvattavissa. Tämän vuoksi kaupungin ei katsota menetelleen huolimattomasti, sillä kaupungin ei ole ollut mahdollista reagoida asiaan ennakolta.

Esitetyn selvityksen perusteella ei ole tullut ilmi sellaista seikkaa, joka olisi uusi tai merkityksellinen ja joka voisi olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Näin ollen kaupunginhallituksella ei ole hallintolain 50 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista mahdollisuutta ottaa lainvoimaista päätöstä uudelleen käsiteltäväksi.

Päätös koskee lainvoimaisen päätöksen uudelleen käsittelemistä koskevan pyynnön hylkäämistä. Hallintolain 53.3 § mukaan päätökseen, jolla viranomainen on hylännyt virheen korjaamista koskevan vaatimuksen, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Oheismateriaalina oikaisuvaatimus ja pyyntö uudelleen käsittelystä liitteineen.

Valmistelija: hallintopäällikkö Tuuli Ikäheimonen, puh. 040 105 1011, tuuli.ikaheimonen@kitee.fi

Esittelijä: kaupunginjohtaja Pekka Hirvonen, puh. 040 105 1001,
pekka.hirvonen@kitee.fi

Päätösehdotus 

Päätös